Sullevsemmusserne 2012 Loppis renvalsem

Truasemenlekens Emlens, Mahrens od Sunnens od Saintens Hengens namel. Mij hilletsai dens Emlens seidokens lehtat, mes em vengrait Psalmes 127 od seidokij lislengai Jeesusens namel. "Jel ain Herre ruumee höienda, nee dij tyhleket verkkai, vej dee höiendai. Jel ain Herre linnee erdella, nee visorelij tyhleket visorei. De em tyhlek, et te vareshuumakem höietsate od syttem kotte var et shuuve od shöötte liebennem leidneni, sels hes datjae fensijeelem dijens shuuveissem. Fleega, lasjij eedei Herrens datje od nyttekhotens heddes em datjus. Ais noolij vegalekens keses, nee eedei noorukij. Onjes em hes, vens nooltuppe em dijest völle. Dij ain jetsa sheimens altat, sel dijel toogus iutesmahijens me porttens lehem em." Emmen. Laiflek sullevsemmusikkus, prourij od shierij! Tes lessaid psalme, sjee sangnekken enkesem viettu sangnaid verren. De em kottussangen. De inheldae mijeel werim whiesnenslehlekijee, Emlens seidokens vinkenduijee od Emlens seidokens lodettuee. Mij sei valjenda tesem tes serneteidens algues, et Emmel toidae, vinkendae od lodettae ien mijee. Dainee, ves eeden enk prestikerdet sullevsemmuis. Dainee, ves ain kotsun sullevsemmuijeel. Eeden ersounnens enderhalem ler diese mijens laiflekes mahreinsmaas lisenmas dijee sullevsemmuijee. Od dainee, ves eeden diese semmusdieltel, kulgendan, whiesen ienvalsenlekee whiesnee, enkem mit faljee, väinlasjinim, ler eeden diese teldes lisenmas. Meines seddens valjendus em, et tes Emlens seidokens sije es väinen petten datjae whiesnens voltee, whiesnens usnee, lodettuee, van enne iennee iguennusviedenkuelmee od dee segesdae, mes em mijens whiesnens derkkus od merensvar. Tes psalme werim derennet tooge dest, mens pieel mij höiendai whiesneem, mens pieel mij höiendai entaidennem. De tooge khotest, verkest, faljest, lasjeins varetsest, neeg areg- od whiesnensmaisteni iktest ais dommens höienduest. Me derennet vaalam lehetsa daineni, ves kamppan whiesnens ristgreelnijens middensme. Tes semdoumes, mess monlekij risthehduij doujai mijens whiesneel iktijee, mij ain snenda mesviiset verkenda. Em verkwhiesnens vennenduijee od semet vaalae ien lehellikhijens douja hollee, dellae reklousuee. Ot, värsikkenlek uurus dellad dest, et mijens mahreinsmaas ienneins storrein volme, sjen ikhij koktrellai, em khernus. Monnij ikhij seidei, et verkiktij eedei rentaideteg melles. Mee mijen eedoi tesest denkka? Mijen em fims stelles uuma, mes em iktijens nedlekkusserkesdus. Mes em mijeen nedlekee? Eedes verk ler vaig de dommens höiendus, nee storre od ljuuvlek ikte ais de mahdaeg faljeel eede, heeraes deg nee nedlek, et de votte voltij vollen, mij uuvetsai, mij trettetsai od mij ain vaasta? Monnijes faljijes, ga usenlekijens faljijes, mahdae heera uuvetsee, mahdae heera domhollens volmijee od dijens me kamppuee. Tes mahdae koktrella ga mijens usnee, sel whiesnens uuvettuij eedei nee storrij, sel mahdae usne heera koktrelluens pieel. Tes psalmens seidok, sje prestit tooge dest, et jel ain Herre ruumee höienda, nee tyhleket verkkai dij, vej dee höiendai. De em fims vinkke ga taidenlekens dommens höienduens var, et mij des ga sei vaisda Emlens onjesduee, et mij serklekel merel dijeeleg iktijeel koddei od et Emmel datjae mijeel deel voltee. Te höiendelij, ves snentte tes iktijest meinee matsemmat, te snentte mes em ienneins nendlekeineee des dommens höiendues. Ains ienneins nedlekein ikte eede dens dommens baasverk? Jel baasverk foset dettannuin, de heerannun kaldes ler feereni kakeni, ains endresteg heera ainnee. Tesviiset em ga usnenswhiesneni. Ienneins nedlekein mijens usnens whiesnes em iennikken baas. Mes baasens pieel mij höiendai enden whiesnen? Mes baasens pieel, dan laiflek fennes, ves saavennun dietat Loppins sullevsemmuijeel, ves ain enk tes semmusikkuens middensme ennestem eedennun? Mes baasens pieel dan höiendan whiesneem? Höiendans endens whiesnens pieel, endens serkens od mahduens pieel, rahduens pieel aihler mens pieel höiendan? Emlens seidokens vinkendus em, et mijen em fims höienda whiesnennem Emlens seidokens kestlekens baasens pieel. Biblie tooge Kristus-klippoest, dest mesviiset Kristus em brustein kuelmköve, de brustein baas, sjens pieel mij sei od mijen em fims höienda kak whiesnem. De em fims vinkendus tes valseteg. Tes psalmens seidok tooged ga linnens höienduest od linnens erdelluest, mes em linneverdus ga dijens sullevsemmuins mottes. Ender psalmes 121 seidei, mesviiset Emmel tretmak erdellae, ain hes trettetsa, ain hes shuuve. Me siennum tes sullevsemmuslinnens plennus- od palvosverkellois mekken. Mahdae nil utlenna Emlens onjesduee, dee mesviiset ien serkesdelletsannun. Mijel em tesvalsem denne mahdennus, laiflekij fensij, et mij sei semtat saave diese fimsijes hierussteiduis Emlens seidokee et lisna. Od veel Hefens Emmel mijeel onjesdannun kresnen semmusehlen. Van, lisente, de em ain nedlekein ikte sullevsemmuis. Jel te, ves ves ain heerannun sullevsemmuijeel, jel mediens iktij uumate, mes em de nedlekein ikte, de em ain dij roomesiktij ainneg ikkuens mer. Me mindam ot sullevsemmuij nooruestem, eedu fis graadij lem mit valsee, koldemmad. Ot proure seidu fetleket: Tes sullevsemmuis eedennun werim koldem, ain enne eedennun nee koldem. Tes sullevsemmuis ain värtait enne toogellannuin ehloest, van tes sullevsemmuis mij ain värtait enne lisnannun tesmonnet sernijee. De em nedlek ikte, et mij sei eede Emlens seidokens lisnuens alet, whirleketsa, heera toidaidij. Od tes armusseidokens alet semlekes usnes mij eedei voolmas var hefens khotee. Edelset tooged tos proure dest, mekken tes taide koktrellae faljijee. Me usnam, et diese semmusdieltel em matsleket teinee, noorijee, ves eette enkem septuk sten, daa septukij sten, tes sulvem, tes annuens taidem siennun afetsa, kohda afekettueel. Tos blessenplennest lessai alttarel dint: "Ienvalsenne Emmel, jel ain dan höienda dommee, höiendelij viedei tyhleket verkee. Ferketta tes afegeljij endrijeel laiflekkueni od sainteha dijens afekettus daines namens kloiruetat. Ait dijee et höienda domme, mesjem usne, vaalendus od laiflekkus veillai. Datja dijeel daines Sainte Henge, nee et dij daines onjesduens alet whiesoi hillues. Ait dijee et kampella usnes od douja dijen kerd hefens khoteel. Lisna mijee Jeesusens, Kristusens mijens Herrens febri." Dint te lisnannun, dint te luvetannun, nee ais monne, monne enne teinee. Mijens valjendus od tes semmusikkuens semlek valjendus em et te noorij erdetsai Emlens lasjilet, Emmel erdellae od onjesdae teines khoten, od et Hes mijee iennijee erdellae, nee ais vernes seidei: helda mijen semes. Mij snendai endest whiesnest od koktrelluest, et ienvalsenne whiesne em ain ientait lettaa. Mij meidai uuvetsa. Stelles mij sei erdetsa ien deel aideel, men mijens fims semdoum datjendae. Mijelt vaisdai matset lodduee Emlens pieel. Faljens ylheissem, sel Emmel fimsuessem onjesdae mijeel lasjijee, hes datjae ga duotten od weisten. De em montait verkee od leidnee. Mindam, sel les sullevsemmuis proure test mendu, faljens mahher, et sel montait koktrellad ylhetsannens faljens middensme uuvetsee od kövlekijee taidijee. Stelles heines mogmome, vislek od rehhen shiere, skaasadevennun od lodettuvennun: Lisen, kövlekemmans taidens verast heerae ientait lettamma taide. Mahher od mome, vaastannuns dan Emlens onjesduens od alduens pieel lodda whiesnessem? Ler heerannuns koreslekkus, heerannuns sijeel serkeni uumus dest, et teses em ain ainnee serkee? Matset leidetsae vinkendelijee tos situeidues, od ain väineinnet dient sosielmediest. Kasutta serkeem. Toses emmeg ain ainnee serkee. Van lisente, loddus hefens Emlens pieel em ain serkens ikte van usnens ikte. Eedu serkee rehnens ferkettuens Nooans whiesnes, sel hes visnantel maal algad höienda tes sullevsemmusteldens kakeni arkkefenhee. Annuij od annuij lekken dee höiendu. Ikhij kohdu et hemda hieruem: Tesem de Nooa höiendellae, visenmaeel, mahdae eede dummetsant mahe. Mij mindai, Emmel datjad taiden: Hes semtat settu Nooan faljinim od aubuj arkkefenhens intat, lakensettu fenhen od laafnad hefens aknen. Eedu serkee des, sel prest opettuslasjij koddu Jeesusens veraldelitat. Petrus od Andreas od monnij endrij jettu verkennem od koddu et veralda Herree. Wer eedu diel soulens iutesal sijem, od valjellad od valjens altat settu. Evangeliumes dellai dest mesviiset opettuslasjij valjellad dee, et mee mij test sei, et mij iennen jettannun. Jeesus varendu: Te siete sitta oilkesem meinee kloiruens voltdoumes od te siete ul tes whiesnes shierijee od prourijee od iennee sjotkerdennet. Jeesus, endest Emlens sunnen, luvetad dint. Ainhai mij ainna dee, men Emlens sunnen seidennun. Hes luvetad sjotkerdennet prourijee od sierijee od iennee mee mij neddai. Ain Jeesus varussad et hylla faljeem, et jetta verkeem od detesda weistlouset, van Jeesus, Emlens sunnen, opettelijest brustein, hes vaalad tesekken pointe, mes em mijens whiesnes nedlekeinnee. Tes psalmens sije, tes tooge kresivnet lasjijest, hefens taamijest od dest... jel mij veel lessai: "Fleega, lasjij eedei Herrens datje od nyttekhotens heddes em datjus. Ais noolij Vegalekens keses, nee eedei noorukij." Väres kailendus seide dint: "Ais noolij loidmahens keses eedei noorelet seidij lasjij." Emmel, whiesnens od sorduens herre datjae lasjij datjelet. Lasje em ain ikhens dettamme, de em Emlens udle. Emmel datjae whiesnen, Biblie tooge kresivnet Rehnes od Värses testamentes lasjijest Rehnes testamentes Moosesens bokes, sel Jaakob doujad lasjijeem mahrens tokko. Mahher valjad: Vej eedei dij, vej eedei daines mekken? Jaakob varendu: Tesij eedei lasjij, sjejen armuessen meineel sellannun daines palvel. Sem situeidus ensaave nentat endersjem Moosesens bokes, sel Joosef heerae rehnee mahreem, Jaakobee, et varheera. Jaakob valjae: Vej eedei dij? Joosef varendae: Dij eedei meines sunnij, vejen Emmel meineel datjannun diese Egyptes. Stelles seidu Jaakob: Douja dijen dietat et meinen dijee sie onjesda. Mij lisnannun dest ul aftossemmuis toogen, et Emmel denlae ien ikhen ul idues od veel seide Emlens seidok: Hes kallae meinen nameltem. Hes kallannun dainen od meinen nameltem ul enne ais mij varetsannun. Jeesus vottu lasjen usnens enlustetat. Opettuslasjij retendelloinnun eldemmejee vol et douja lasjijee Jeesusens tokko. ...