Lenne soule

Greffenmaal stepelleissem hes mindellad dee koktrelluee, sje hundu fis annuij sten. Teselsem thond ul lemleket mengellannun, van mennen annus sten hes huudannun leidneissem. Eedu skorre. Shunnel fallannun, ain shunnennun, seddes. Ende lasje eedu sorduens klyftes. Terrennij virrannun eldemmejens feshijel ais virrenkot, sje ain hillad vol et virra. De eedu utlanne fellos, sje heinen höistindettu det whiesenguennet valset. Hes, noore mome, höidehdunnun, stepelladennun justvaretsantens jillelasjensem tokko. Hes höidettunnun väinen sofdleken knytten keslekkepijeelem, ljuuvelladennun heines storrijee od faskineidannijee souldijee od sullee, sje ain veel millee smeeloeem ulrennad. Hes utlennadennun fienkijee od basdijee: ”Vekken mahdae ien eede daines ul nee velmesee, vaig dan vast varetsannun tes ersounneel.” Mome aletsunnun heinen takkes lunneel, sipelladennun heines millekee kindee od bemlekijee doffehoosijee. Koddeissem takkes et shuuve hes hillee uumadennun: ”Me ain värtait höidatja lasjeem, hollehdam heinest ientait.” Tes eedu heines plennus. Ender eedu Emlens plennus. Mome viedu unnen, sjes neddel ylhetsu nil ot kevdeblomme. De eedu nee ljuuvlek, et noogen vaalad den kääre, votte endetatem. Stelles mome uumadennun: ”Ain, dee ain sie votte.” Kresivnueel vestvär kauktadennuin helleni kesni, höidettunnuin od doujadennuin mesjetat, lekens pieel, lymmanneel od sheldlekeel sijeel. Diel ain ennem vildem thond bluffannun, diel ain ennem vihme piskannun. Dijeel, momeel od mahreel, oul eedunnun lahkaidlek. Dij viedu, vekken vihmetiplij sied aknen terleketat. Fellos eedu derlik, dijens steplij sealetsu lasjens tokko. Dielt dij leidu lasjen lunnest – sordainlet. Ingel tseebinim sipehdunnun maee, doujadennun heines soulen vol. Hefens portij laafnetsu. Ruume heerendu terrenvehjast völle. Whiesnens onje beddunnuin seddes sorruens tsievitat. Adessad. Whiesnens silde ain kestadennun, van raksendu mit kottoee, alugtaidennes lasjues. Lootnens femles hes mindellad, mens matset höilootnennijee iktijee heines whiesnens taidem hundunnun. Melleel höidehdu ot mindos kritikiennest illuest. Stelles hes denletsu eede ais merte, ves skorreissem vaalesdu fledda mennee, van ain mahdu. Hes vaisdu afemaheem ringe fenseel, et aide. Hes ain vestvär ringed, ain snendu mesvarden. Nil syyr taide koddu, od vierrem eedu fennes, lodetmas od dostentmas. Ringueel ain eedu vajee. Humlek hungellus aidu. Fellos eedu erdlek. Sied resta hillues. Vierrem eedu denne fennes, veni hes mahdu tooge whiesnens lufduist od sorruist. Hes uumellad höikoddaidee whiesneem, sje denlad wheidentat. Leiden krastadennun seddee. Varetes od sordus voolladennun kes kesem. Whiesnen eedu vestvär driella. Unne momee lodettunnun. Heineel mejakelladennun lasjens sorduest enkesem. Blomme lustad lasjens lennee soulee, vee ain sied soora. Dijens khotem, pirtens laudel flemmellae väine valgenne kantli lasjens lustens vierrem. Dij fleegai dee. Dij denlai ais hes veeleg eedoi dijens tokkom; nee hes emmeg: ientait seddes. Shunnel sihettae sedijem lustens pieel, loodeim seilleel eldemmejens erdoij. Mome od mahher fleegehdai var segesee hefennee. Vinkkord vardennannuin. Dietat, Emlens tokko, hefennueel vaalai dijeg enkerd kotta, deel mereel, mesjem dij soi väinuken – hefens inglen viede.