Varden merensvaree

1. Nil taidens raasuk mollevernin voolla, nil syyr em teiduk veel meil vennella! Siem lufdusvernee loppetak me driella, sel iguvalles iennen segesdae! Nil taidens raasuk kristee raahusdella, nil väinens verden siedam terrenneil! Sel refloettae sordus hefens uksee, me kahtusvihguin kohdam grenjuleil! 2. Me jeken siedem onjest, mes stennendae, me semjek siedem sermeel Emlensem. Ain fosij hengevoltij mei retenda et kotsa intat juleel lufduens! Rennehdusseidoken lisnan lisnordij, de vertens volte soulen suuhellan, oilettatlousitat uumaidij vouldij dens vertens välkken ien kerd oilettan! 3. On pyhä liekki lyönyt sydämitse. Se lihan iski, kurjan, ristihin. On nujerrettu "herra minä itse". Käyn Isän tietä lapsen askelin. Niin, lyhyt hetki vielä kilvoitusta! Käy lepo lähemmäksi nääntyvää! Nään raotettavan jo taivaan usta, nään perillä jo monta kiittäjää.

Sanat: Väinö Havas
Sävel: Esa Kähkönen 2001, Petri Kähkönen 2021
Käännös: Jouni Kähkönen 6.6.2021