1. Mensvarden vool Herrensemmes skareis köverduin eedoim? Fims Herde emmep erdemmes, hes herdellae valvendoin. Hes mijen soppad värvellem, hes seidokellem, Hengellem mein vaijae shelluijekken. 2. Me snendam Heines helsennen od semssam Heines kalneem. Hes snendae iennen nameltem, ien okten tes sermessem. Hes takkes sotte luussanten od femleel votte uuvanten, vie hovsij khoteel douja. 3. Hes endest, liebe whiesuens od armuens sur söges, sua' Hengens storren fahhuen, vei lufduens ylhetes. Jel voommes em var himluee, siem se stil heines jelnijee, hes aldae mei, fims Herde. 4. Dint seidun: "Ves teit reffa soi meins kesent meines endei?" Oi ait dan, jel ersoun reffoi dains semmuestem vol mei. Shell, et me eem jek sermeendes, sel sgeifan den var khoteendes storrest laiflekkuestem.
Sanat: Frans Mikael Franzén 1813. Sekkij 1, 2, 4 soom. Rauhansäveliä 1894, värs. 1900, Lauri Pohjanpää verrenbokeel 1938. Sekke 3 soom. Niilo Rauhala 1984, verrenbokeel 1986
Käännös: Jouni Kähkönen 4.1.2012