1 Laages em ses nil erdos kommennest, brustemmast werennuest, laages em ain dens aktuellee seienduee. Vaig annuest annueel dettai laagens settammij framssuj neventat, laage ain värtait mahda detta Goddens foreel stepehdannijee stendleket pefortitat. [Hepr. 7:19, 8:5, 9:9] 2 Endrekkenhai hafoi loppan framsmast. Jel dij, vej goddenspalvoest jekvotte, hafoi ul ansteit kommen puhdettaiditat, dijel ain ennem eedoi ainnijee sindijee semnafuens peel. 3 Van framssuj, varkulget, mindettai sindijest olte annus. [3. Moos. 16:21] 4 Mahdenloushai em, et hergijens od gutherijens bledde vottoi sindij oif. 5 Dettat seide Kristus ersounneel kommeissem: – "Framssujee od jernijee dan ain villad, van dan loodun meineel kreppen. [10:5-7: Ps. 40:7-9 : 10:5,6: Ps. 50:13; Aam. 5:22; Miika 6:6,7] 6 Foirettusframsso od sindeframssuj ain dainee mellendu. 7 Stelles me seidum: Tesem eedem. Sollen ais meinest hafai skriffusrolleel skriffan, sollen hafam kommen detmaal, völletmaal daines villuen, Godde." 8 Hes seide ses prestit: "Framssujee od jernijee, foirettusframssujee od sindeframssujee dan ain villad, dij ain dainee mellendu", vaig tesijest framssujest em laages settuij. [Matt. 9:13, 12:7] 9 Van sten hes seide: "Tesem eedem. Hafam kommen völletmaal daines villuen." Hes ses perounde tosij settuij et setta dijens sijeel Goddens villuen. [Matt. 3:15] 10 Tesens villuens taikken hafai veinen saintehan nilkerdennel framssol, ner Jeesus Kristus framssad enden kreppennem. [Hepr. 9:12,28] 11 Oltenne pappe stendae olte valles verketmas goddenspalvoee od framssae kerd verast kerden semij framssuj, sjej ain värtait mahda votte sindijee oif. [2. Moos. 29:38] 12 Varem dee, hafae Kristus framssan okten nillen sindeframsson od settan den stendleket sitlensem peel, Goddens raideel saideel. [Hepr. 1:3, 8:1] 13 Hes vuottae diell, kuns pluttai heines iuteselij höideppetat heines fotnijens altat, [Hepr. 1:13] 14 gans hes hafae ul oktel nillel framssol dettan stendleket pefortitat dij, vej saintehaja. [Hepr. 9:26] 15 Tesest veineel werettae ga Sainte Henge. Prestit dint: 16 – "Tesen kettuen me dettam dijeni kommennijet taidijet, seide Herre: me settam laagen dijens seddeel, skriffam den dijens inlekkueelem." [10:16,17: Jer. 31:33,34; Room. 11:27; Hepr. 8:10,12] 17 Od sten: – Dijens sindijee od feerijee dettuijee me ain värtait ennem minda. 18 Verren hafai sindij giventat given, diell ain ennem sindeframssoo neddai. Inded beatten teines semmusdoumee oif 19 Prourij, veinel em ses völle raidus steppa intat olteins sainteinneel, gans Jeesus hafae framssan bleddennem [Mark. 15:38; Joh. 10:9; Room. 5:2; Ef. 2:18] 20 od dint laafnan veineel neven, whiesneel aldettannen voon, sje kodde velbedduens – heines kreppens – troukken. 21 Veinel em storre höipappe, vens alduens altat hafai bliefan Goddens kak ruume. [Hepr. 4:14] 22 Stepehttem dens febri Goddens foreel alsini seddini od kindlet veines bliefues, sedde dumssait puhdannetat fosest semnafuest od kreppe puhdanneni veteni pessait. 23 Stenttem lainmak preidues od villendues, gans hes, ves hafae given veineel luvetuennem, em loddatte. [1. Kor. 1:9; 1. Tess. 5:24] 24 Hollehttem ender endreem od dostettem ender endreem laiflekkueel od fimsijeel dettuijeel. 25 Inded beattem oif veines semmusdoumens semlekijee semkommuijee, so ais harsomel ikhel em viislet, van veinen em silletta ender endreem dee matsemmat vattee lehemmat sefate Herrens valsen eede. [Room. 13:11; Kol. 3:16] 26 Jel vi, gans, sindai naufen, velep dens verast, ner vi hafai oppan fellentmaal weruen, veines sindijens frennuetat em ain ainnee framssoo ennem. [Hepr. 6:4-6+] 27 Em ain endree ais horlek dommeiduens vuottus od aane foir, sje sveldae Goddee ulgannij ikhij. [Jes. 26:11; Sef. 1:18] 28 Jel noogen hyllendae Moosesens laagen, heinen dommeidai sjäälmak sordueel; deel rekkae daa ler trua werettelijens seidok. [5. Moos. 17:6] 29 Hof matset garlekemman renguen longesgettae teines mellest hes, ves tappae fotnijensem altat Goddens Sunnen, hellendae ainsaintetat kettuens bleddee, sjeni heinen sefen hafai saintehan, od sheimehdae armuens Hengee! [Mark. 3:29; 1. Kor. 11:25,27; Hepr. 2:3] 30 Vihai nafei heinen, ves hafae seiden: – Me heeram karesda, me heeram meksa, semt ga: – Herre heerae dommeida ikkuennem. [5. Moos. 32:35,36; Room. 12:19] 31 Horlekee em kotsa whiesennens Goddens kesijeel. [2. Sam. 24:14] 32 Mintten, hoflekee eedu enne, stelles te just hafad kottan valgueel. Te kestu stelles mongij leidnij od kampelluij. [Fil. 1:29,30] 33 Endrijee teinest hemdui od bloogejad fleegelijens hesuetat, endrij jakkad fensijensem kövleken jeken. [1. Kor. 4:9] 34 Te liidu immed prasteel boldaidini, te lufduini gived sefen deel, et teines endus reffajad, gans te nafed brustemmaa hafa, enduen, sje stendae. [Matt. 6:20; 1. Kor. 6:7] 35 Inded hakkaten ses teines silluee oif, gans teines sillus palkkai ansteit höimerennet. [Matt. 10:32] 36 Kestlekkus em teineel vajantat, vettat te mahdoi völletta Goddens villuen od sotaikken te shioi endetatem den, sjen hes hafae luvetan. [Luuk. 21:19; Jaak. 5:8] 37 Hafaihai seiden dint: – Lille taide veel, nil lille taide, et komme hes, ven em mer komme, aindeg hes fiidella. [10:37,38: Hab. 2:3,4] 38 Ner meines raidmellenne fellel bliefae, hes shie whiese, van jel hes uppgive, me ain heinee fimssa. [Room. 1:17; Gal. 3:11] 39 Vi ain eede dijee, vej uppgivei od kotsai dervellueel, van dijee, vej bliefai od enden soulen sgeifai.
Käännös: Jouni Kähkönen 19.2.2010, 28.9.2010