1. Rygetsais mij ses sefijeem tat römma? El eedeis mijel, nee ais
noogennijel em, vajantat dänsenskriffek var te aihler dänsenskriffek teinent?
| 1 Rupeemmeko me siis itsiämme taas kehumaan? eli tarvitsemmeko me, niinkuin
muutamat, kiitoskirjaa teidän tykönne, eli kiitoskirjaa teiltä?
|
2 Te eedete mijens skriffekij, mijens seddijens pieel vengraidij, sjen ien
ikhij snendai od lessai.
| 2 Te olette meidän kirjamme, meidän sydämiimme kirjoitetut, joka kaikilta
ihmisiltä tunnetaan ja luetaan.
|
3 Od te eedete liret Kristusens skriffek, sjens vengruen hes usnad mijens
pieel. Tes skriffekee ain vengrannui mosdomni van whiesennens Emlens hengeni,
ain követaulijens pieel van ikhesseddijens pieel.
| 3 Ja te olette ilmoitetut, että te Kristuksen lähetyskirja olette, meidän
palveluksemme kautta valmistettu, ei pläkillä kirjoitettu, vaan elävän Jumalan
hengellä, ei kivisiin tauluihin, vaan lihallisiin sydämen tauluihin.
|
4 Van denstaienne loddus em mijel Emlens pieel Kristusens taktat.
| 4 Mutta senkaltainen uskallus on meillä Kristuksen kautta Jumalan puoleen.
|
5 Ain nee, et mij eedoi sef mijessem kaplannij var et noogenee uuma, nee ais
sef mijestem, van jel mij eedei var noogenikte kaplannij, nee de em Emlent.
| 5 Ei niin, että me olemme itse meistämme soveliaat jotakin ajattelemaan,
niinkuin itse meistämme, vaan jos me olemme johonkuhun soveliaat, niin on se
Jumalalta,
|
6 ves mijen dettannu kaplantitat var et helda Värsens Testamentens duottee,
ain vengrens, van Hengens; sels venger sordettae, van Henge dettae whiesentat.
| 6 Joka meitä soveliaiksi tehnyt on Uuden Testamentin virkaa pitämään, ei
puustavin, vaan Hengen; sillä puustavi kuolettaa, vaan Henki tekee eläväksi.
|
7 Van jel del duottel, sje vengreni sordettae od köveel lustaid em, eedu
denstaienne segesdus, et Israelens lasjij ain mahdu fleega var Moosesens feshee,
heines feshens segesduens taktat, sjens segesdus stilleen visnae:
| 7 Mutta jos sillä viralla, joka puustavin kautta kuolettaa ja kiviin kuvattu
oli, oli senkaltainen kirkkaus, niin ettei Israelin lapset taitaneet katsoa
Moseksen kasvoihin, hänen kasvoinsa kirkkauden tähden, joka kuitenkin katoo:
|
8 Vattat ain ses matset meremmat eedoi segesduee del duottel, sje hengen
datjae?
| 8 Miksi ei siis paljoa enemmin sillä viralla, joka hengen antaa, pitäisi
kirkkaus oleman?
|
9 Sels, jel kerd hadoest sernannel duottel eedu segesdus, em matset meremmat
höimerenne segesdus oilvaaguest sernannel duottel;
| 9 Sillä, jos viralla, joka kadotuksesta saarnaa, kirkkaus oli, paljoa
enemmin sillä viralla, joka vanhurskaudesta saarnaa, on ylönpalttinen kirkkaus;
|
10 Sels, de ender, sje kerd segesdaid eedu, em himlenne tesens endrens
segesduens alet.
| 10 Sillä se toinen, joka kirkastettu oli, ei ole ensinkään kirkkaudeksi
luettava, sen ylönpalttisen kirkkauden suhteen.
|
11 Sels jel del sje visnae em segesdus, em matset storremma segesdus del sje
veramstendae.
| 11 Sillä jos sillä oli kirkkaus, joka katoo, paljoa enemmin on sillä
kirkkaus, joka pysyy.
|
12 Gans mijel ses denstaienne vaalendus em, mij toogei silluim,
| 12 Että meillä siis senkaltainen toivo on, niin me puhumme rohkiasti,
|
13 ainneg mij dettai nee ais Mooses, ves sijettu beiden feshensem entat,
vettat ain Israelens lasjij kessad fleega dens loppee, sje visnae.
| 13 Ja emme tee niinkuin Moses, joka kasvoillensa peitteen pani, ettei
Israelin lapset taitaneet sen loppua katsoa, joka katoo.
|
14 Van dijens mellij eedu baadetsantij. Sels devalsesi seg, ais Rehnee
Testamentee lessai, stendae de beid sijellem, van vast Kristusens troukken de
beid vollen kodde.
| 14 Vaan heidän taitonsa olivat paatuneet. Sillä tähän päivään asti, kuin
vanhaa Testamenttia luetaan, pysyy se peite ottamatta pois, joka Kristuksessa
lakkaa.
|
15 Van devalsesi seg, ais Moosesee lessai, hangae de beid dijens seddijens
ennes.
| 15 Mutta tähän päivään asti, kuin Mosesta luetaan, riippuu se peite heidän
sydämensä edessä.
|
16 Van sel dij taketsai Herrens tokko, vottei beid vollen.
| 16 Mutta kuin he palajavat Herran puoleen, niin peite otetaan pois.
|
17 Sels Herre em Henge; od mesjem em Herrens Henge, diel em frennus.
| 17 Sillä Herra on Henki; mutta kussa Herran Henki on, siinä on vapaus.
|
18 Sel venne mij fleegai laafnanneni fesheni Herrens segesduee, nee ais
lusteppekken, mij endretsai semtat lustetat, sjes em Herrens Hengens
ailt-segesdetsemmanne segesdus.
| 18 Mutta me kaikki avoimilla kasvoilla Herran kirkkautta katselemme,
niinkuin peilissä, ja me muutetaan siihen kuvaan kirkkaudesta niin kirkkauteen
niinkuin Herran Hengestä.
Käännös: Jouni Kähkönen, 28.9.2011
|