Mobiilinäkymä
Tulostusnäkymä

Oif, oif nud hollij olte

1.
Oif, oif nud hollij olte,
oif leidnij hardlekij,
vattfebri meines melle
ailt sorroje?
Meins lehell Jeesus ärha,
vaig fetzen klippae,
ain skarem sel, ja ärem shelnessemha.
Vaig raivoj' harde weiter,
ain hollee stellenneq,
vaig deppuijens ailtij
vahdojei allennet,
ain raskua kae klippos meines fahhe.

2.
Ain klippos meines lainna,
van kestae drientat,
vaig maa od hefenn' luussoj'
oltensemme.
Ah, ansteit, stelles ansteit
de klippos raskuad
ersounnens sindeins daggoee doujeissem.
Meins henge dess nud huilae,
dess whiesem, deadem ja
od skarem ain, vaig raivai
hados od fosennok.
Ja skarem ain, gans ärem shelnessemha.

3.
So blesleket heins shelness
ja ärem allennet,
od denlad, vattelt denlad,
sheldenneteq.
Ja bliefnens rounde prestem
den mahdum kasetta,
ed' beetzens kausel nillet äre Jeesus.
Meins beetz em sollen Kristus,
sur nil bleslekkuens,
lufduens, whiesnens meines
dri nud od allennet.
Od dest ja dänsam Goddee meines oltait.

Sanat: Ainnafaid, soom. O. H. Jussila
Käännös: Jouni Kähkönen 16.2.2007