Dan loodannun meinen innessastemmes, meines eidens knyttekhotes dan meinen spinnannun. Me eedem udle, storre udle, od me dänsam dainee dest. Utlannijee eedei daines dettuij, me snendam den. Me siennum meljukennem vol vieduens alent, meljennem ais sögeset maans alet, van dainelt em ain es väinein rooguemmes solles. Daines souldij viedu meinen ul iddoel, daines kerneel ien vengrannuin. Enne ais whiesennum es valsee, eedu ien valsimmes loodaidij.
Sanat: Piiblest psalmest 139, jekij 13-16
Käännös: Joun Kaheslek 6.8.2023