1. Kottosmahens melle vaalae kotsa mereel, khoteelem, semtail soulemmesseg valjae kotsa hefens khotlinneel, tos mahrensmaeel, mesjetat koddu Jeesus entaidem. Mestait kotsam besjeel dietat tes halmuens bendijent? 2. Visorel, mestail kodde taide? Ains meins teidukke em ul? Ketne voldae mellen, vaig van enk em noppet loppeis oul. Rienna, Ylje, kherem, rienneim et dains nodda braudesee! Teidij koddei hillem, slunneim, marringsei sel vennam me. 3. Endessem eem fose völlem et oim braudeslet daineel, van dains armuskleddens mekken eedem lumensvalgenne. Eedem nee ais puhsein lillub gordes aulsens gordmaens, eedem hefens hendlek grenne armuest hefens Mestarens. 4. Hefens onjus, Yljens femle meines soulen voldettat, et me kotsam mertens höikken, et ain kotsoi hadoeel. Sten ain ennem myrssij humma, ennem sind' ain dervella; völlest lufduest, hilluest sedde doise lufdellae. 5. Värsee vernee värsin nelvin semes stelles vangei mij, segeskreppin, puhsin mellin uuvetesmak värtaiteg. Lufdus singae vennens sullest, taide vol ko molleins me. Soulij sei sten whiesentreddest völlen, völlen tedduen.
Sanat: Rootsenne arkverren, mök. Simo Korpela
Käännös: Jouni Kähkönen 18.11.2013