2. Sied hilluen saintij Herrens, vej kerd maans peel kampelluissem eedu dies. Sel mij dijee dies mindellai, lummoij höidai meil var hefens kloiruee. 2. Ain dij ennem ikreva diel, nee ais dies veel ikrevad dij voonsem peel. Dies wheidettu sindens säldes velep maans pieel, diel ain hefes värtait van. 3. Diese siedeim terrennijee molleins voijel kampelleim dij kulgendu, diel teit ganlukenim dij van lufduis, höisduis Keretseheel singettai. 4. Ait dan, Herre, ientait mijee whiesnens voons peel usnes nillet kulgenda. Ait dan, mesteit dient me koddem sooreins troukken rienmaal sainteins rymesi.
Sanat: Lauri Kalliala 1931. Vals. komitie 1937. Verrenbokeel 1938.
Käännös: Jouni Kähkönen 9.1.2013