Jeesus varnae viissaintuest | Jeesus varoittaa tekopyhyydestä
1 Ikhesermee hafad tesvelem semtat heeran dentremerim, nee et ikhij ul
tappad endrijensem peel.
| 1 Väkeä oli tällä välin kokoontunut tuhatmäärin, niin että ihmiset jo
tallasivat toisiaan.
| Jeesus algad prestit tooge opettuslasjijeel:
| Jeesus rupesi ensin puhumaan opetuslapsilleen:
| "Erdetesten fariselijens havsettomee, viissaintuee. 2 Eetmas em ain umne,
sje ain belgetsa, ainneg sollus, sje ain heera segesuens altat. 3 Neep de, mee
te seitte himlues, sulssai vallesvalgues, od men te nel seillens innet vistte
enderikhens lisnordeel, de tringettai bälerdijens peelt ultat.
| "Varokaa fariseusten hapatetta, tekopyhyyttä. 2 Ei ole kätköä, joka ei
paljastu, eikä salaisuutta, joka ei tule ilmi. 3 Niinpä se, mitä te sanotte
pimeässä, kuullaan päivänvalossa, ja mitä te neljän seinän sisällä kuiskaatte
toisen korvaan, se kuulutetaan julki katoilta.
| Skarlous skaasennetes Kristusens enttat
| Peloton tunnustautuminen Kristuksen omaksi
| 4 "Me seidem teineel, fensijeelem: Inded skartten dijee, vej kreppen
sordettai van vijens volte ain yletsu dee lekemmatat. 5 Lisente, vee teinen
heerae skare. Skartten heinee, vel em volte nee sordetta ikhe ais hakka heinen
hadoeel. Nee, seidem teineel: heinee teinen em skare. 6 Varpennijee shie daa
rounsailini fis, ainge nee? Dettek Emmel ain untenda es oktee dijest. 7 Teines
messheid hooskorreg hafai raufendan. Inded ses skartten. Eettehai te
rauflekemmej ais ien varpennij.
8. "Me seidem teineel: Ves skaasennetsae meines enttat ikhijens ennes, heinen em
Ikhens Sunnen skaasenda enttatem Emlens inglijens ennes. 9 Van ves ikhijens
ennes hyllae meinen, heinen heerai hylla Emlens inglijens ennes. 10 Od venneel,
ves seide noogenee varem Ikhens Sunnee, givei giventat, van heineel, ves hemdae
Saintee Hengee, ain heineel givei giventat.
| 4 "Minä sanon teille, ystävilleni: Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat
ruumiin mutta joiden valta ei ulotu sen pitemmälle. 5 Kuulkaa, ketä teidän tulee
pelätä. Pelätkää häntä, jolla on valta sekä tappaa ihminen että syöstä hänet
helvettiin. Niin, sanon teille: häntä teidän on pelättävä. 6 Varpusia saa
kahdella kolikolla viisi, eikö niin? Silti Jumala ei unohda yhtäkään niistä. 7
Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu. Älkää siis pelätkö. Olettehan te
arvokkaampia kuin kaikki varpuset.
8 "Minä sanon teille: Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen on
Ihmisen Poika tunnustava omakseen Jumalan enkelien edessä. 9 Mutta joka ihmisten
edessä kieltää minut, se tullaan kieltämään Jumalan enkelien edessä. 10 Ja
jokaiselle, joka sanoo jotakin Ihmisen Poikaa vastaan, annetaan anteeksi, mutta
sille, joka herjaa Pyhää Henkeä, ei anteeksi anneta.
| Sel teinee vaijai synagoogijeel od duottensendesdelijens od envoltens entat,
inded eeten holleissem dest, mee toogete od mesviiset kantette endeem. 12 Sel de
teid heerae, Sainte Henge vinkendae, mee teinen em seide.
| 11 "Kun teitä kuljetetaan synagogiin ja viranomaisten ja esivallan eteen,
älkää olko huolissanne siitä, mitä puhutte ja miten puolustatte itseänne. 12 Kun
se hetki tulee, Pyhä Henki neuvoo, mitä teidän on sanottava."
| Whiesnee ain meida höienda endlekkuens pieel
| Elämää ei voi rakentaa omaisuuden varaan
| 13 Ot mahe ikhessermest seidu Jeesuseel: "Opettel, seit meines proureel, et
hes semdenkkoi var falkotnens jakkus." 14 "Mes?" valjad Jeesus. "Hafais meinen
settan teines dommeideltat ler jakkusmaetat?" 15 Hes seidu venneel dijest:
"Skartten morgedueni ientaiennee aanuee. Ain ainnen meida höienda whiesneem
endlekkuensem peel, vaig dee eedoi mens matset ais värt."
16 Od hes skaasendu dijeel verduen:
| 13 Muuan mies väkijoukosta sanoi Jeesukselle: "Opettaja, sano veljelleni,
että hän suostuisi perinnönjakoon." 14 "Mitä?" kysyi Jeesus. "Onko minut pantu
teidän tuomariksenne tai jakomieheksenne?" 15 Hän sanoi heille kaikille:
"Karttakaa tarkoin kaikenlaista ahneutta. Ei kukaan voi rakentaa elämäänsä
omaisuuden varaan, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa."
16 Ja hän esitti heille vertauksen:
| "Eedu enkerd riklek mahe, ves shied maastem fimsen grennuen. 17 Hes metteldu
peessem: 'Mee dettoim? Meines grennus ain spessa ennem mesjetateg.' 18 Hes
demmad: 'Meinep dettam tesviiset: pakloustattam laadukennem od höiendam dijens
sijeel storremmej dennij. Dijens intat me käärem kak grennuennem od ien endren,
sjee endesdam. 19 Sten seidem endeelem: Fattae dainen nud whiese! Dainel em ien
fimsee storendekes monnens annuens ennent. Huil nud, shööt, joot od luffenda
whiesnest!' 20 Van Emmel seidu heineel: 'Dan folle! Tesoulem daines soule vendai
dainelt takkes. Od ien, men hafan endeelem reseran -- veel de kodde?'
| "Oli rikas mies, joka sai maastaan hyvän sadon. 17 Hän mietti itsekseen:
'Mitä tekisin? Minun satoni ei mahdu enää mihinkään.' 18 Hän päätti: 'Minäpä
teen näin: puran aittani ja rakennan isommat niiden sijaan. Niihin minä kerään
koko satoni ja kaiken muun, mitä omistan. 19 Sitten sanon itselleni: Kelpaa
sinun elää! Sinulla on kaikkea hyvää varastossa moneksi vuodeksi. Lepää nyt,
syö, juo ja nauti elämästä!' 20 Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä hullu! Tänä
yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi
varannut -- kenelle se joutuu?'
| 21 "Dint hundae deel, ves kääre riklekkuee endeelem van vel em ain ardoee
Emlens lehem."
| 21 "Näin käy sen, joka kerää rikkautta itselleen mutta jolla ei ole aarretta
Jumalan luona."
| Emlens hollenvottus
| Jumalan huolenpito
| 22 Emmel seidu opettuslasjijeelem:
"Dettat me seidem teineel: inded doujten hollee hengestem, dest mee shöödoite,
inded kreppestem, dest meni den kleddettoite. 23 Emhai henge matsemmat ais rooke
od kreppe matsemmat ais kleddij. 24 Fleegten kaarnijee: ain dij sieda ainneg
skerda, ain dijel em salvukee ainneg storendekee, od dettek Emmel toidae dij.
Mes matset rauflekemmej te eetteg ais bleilij!
25 Ves ikhe teinest mahdae satosdeim lisetta whiesnensem lekkuee gynrenseg
meree? 26 Jel es tesens väinukke ikte em ain teines voltens alet, mee te endrens
ennest hollee doujate?
| 22 Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
"Sen tähden minä sanon teille: älkää kantako huolta hengestänne, siitä mitä
söisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. 23 Onhan henki
enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet. 24 Katsokaa korppeja: eivät
ne kylvä eivätkä leikkaa, ei niillä ole vajaa eikä varastoa, ja silti Jumala
ruokkii ne. Kuinka paljon arvokkaampia te olettekaan kuin linnut! 25 Kuka teistä
voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa? 26 Jos siis
näinkään vähäinen asia ei ole teidän vallassanne, mitä te muusta huolehditte?
| 27 "Fleegten dluppokijee, mes dij höietsai maast: ain dij sefa liiduee
ainneg dij kehra. Me seidem teineel: ain eddes Salomo ien glanssuessem eeden nee
kleddettaid ais mes nil dijest. 28 Sel Emmel tosviiset kleddae nurmen, ves
telssem neddel groffae od serelsem kotsae ahjueel, nee storret matsemmat hes
teinens ennest hollehdae, te lilusenlekij!
| 27 "Katsokaa kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä
kehrää. Minä sanon teille: ei edes Salomo kaikessa loistossaan ollut niin
vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. 28 Kun Jumala tuolla tavoin pukee ruohon,
joka tänään kasvaa kedolla ja huomenna joutuu uuniin, niin paljon ennemmin hän
teistä huolehtii, te vähäuskoiset!
| 29 "Inded dest satostten, mee shöödoite ler joodoite. Inded dee sealten. 30
Ien tesee ersounnens ikhij taveidellai; teines Mahher wer snendae, et te dee
nette. 31 Sealten heines voltdoumee, nee te shiete ga ien ten.
| 29 "Älkää siitä murehtiko, mitä söisitte tai joisitte. Älkää sitä etsikö. 30
Tätä kaikkea maailman ihmiset tavoittelevat; teidän Isänne tietää kyllä, että te
sitä tarvitsette. 31 Etsikää hänen valtakuntaansa, niin te saatte myös kaiken
tämän.
| 32 "Inded skare, meines väine serme, sels teines mahrel em fims vaalus datja
teineel voltdoum."
| 32 "Älä pelkää, pieni laumani. Teidän Isänne on päättänyt antaa teille
valtakunnan.
| 33 "Seltten, mee teinel em, od datjaten köhijeel. Hekentten rahduspussij,
sjej ain tyhetsa, semsetten hefennuijeel ardos, sje ain loppa. Diel ain rehvel
vartaveida dee ainneg moo dee dervella. 34 Diel mesjem em teines ardos, diel em
ga teines sedde.
| 33 "Myykää, mitä teillä on, ja antakaa köyhille. Hankkikaa kukkarot, jotka
eivät tyhjene, kootkaa taivaisiin aarre, joka ei ehdy. Siellä ei varas pääse
siihen käsiksi eikä koi tee tuhojaan. 34 Missä on aarteenne, siellä on myös
sydämenne.
| Mahroeem vuottenne palvel
| Isäntäänsä odottava palvelija
| 35 "Heltten kleddijem belttait od valgujem palmas. 36 Eeten nee ais
palvelij, vej vuottai mahroeem marringjulest, reget velmeslet var et laafna uks,
sel hes heerae od knokkae. 37 Blessaidij eedei dij palvelij, vijeni varheerae
valvemas dijens herrensem taketseissem! Werleket: hes beltetsae, kallae dij
burdens lehtat od sef jetsae var et palva dijee. 38 Blessaidij eedei tosij
palvelij, jel hes varheerae dijeni nee et dij valve, heerad hes enne seretsoulee
ler dens verast!*
39 "Uppstenttehai, et jel dommens mahros snendoi, mes ouldantem rehvel heerae,
hes ain shelloi intatraksetsa dommeelem. 40 Eeten teineg velmesij, sels Ikhens
Sunnen heerae teidem, sjee te ain aavesda."
| 35 "Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa. 36 Olkaa niin
kuin palvelijat, jotka odottavat isäntäänsä häistä valmiina heti avaamaan oven,
kun hän tulee ja kolkuttaa. 37 Autuaita ne palvelijat, jotka heidän herransa
palatessaan tapaa valvomasta! Totisesti: hän vyöttäytyy, kutsuu heidät pöytään
ja jää itse palvelemaan heitä. 38 Autuaita nuo palvelijat, jos hän tapaa heidät
näin valvomasta, tulipa hän ennen sydänyötä tai sen jälkeen!*
39 "Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, minä yön tuntina varas tulee,
hän ei antaisi murtautua taloonsa. 40 Olkaa tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika
tulee hetkellä, jota ette aavista."
| 41 Petrus seidu: "Herre, derkkans dan tes verduini iennijee ler oktem
mijee?"
| 41 Pietari sanoi: "Herra, tarkoitatko näillä vertauksilla kaikkia vai
ainoastaan meitä?"
| 42 Herre varendu:
| 42 Herra vastasi:
| "Ves em lojalienne od vislek dommushollel, denne ven mahros settae var et
holla palvosikkuestem od jakka grennedatjoij teidellem? 43 Bleslek em de palvel,
ven heines mahros taketseissem sefendae tesviiset detmas! 44 Werleket: heines
holluens altat usnae mahros kak endlekkuennem.
| "Kuka on uskollinen ja viisas taloudenhoitaja, sellainen jonka isäntä
asettaa huolehtimaan palvelusväestään ja jakamaan vilja-annokset ajallaan? 43
Autuas se palvelija, jonka hänen isäntänsä palatessaan tapaa näin tekemästä! 44
Totisesti: hänen hoitoonsa isäntä uskoo koko omaisuutensa.
| 45 "Palvel meidae vestvär uuma: 'Mahros ain komme veel lekesi taidesi!' Nee
hes algae kolkka palvelijee od palveljillijee, shööde od joode od joodella. 46
Van valset, sjee tos palvel ain höisnenda, teidet, sjee hes ain snenda, heines
mahros komme od slo heinen sordanttat, od nee palvel shie sem shelluen ais
usenlousij.
| 45 "Palvelija saattaa kuitenkin ajatella: 'Isäntä ei tule vielä pitkään
aikaan!' Niin hän alkaa piestä palvelijoita ja palvelustyttöjä, syödä ja juoda
ja juopotella. 46 Mutta päivänä, jota tuo palvelija ei arvaa, hetkenä, jota hän
ei tiedä, hänen isäntänsä tulee ja hakkaa hänet kuoliaaksi, ja niin palvelija
saa saman kohtalon kuin epäuskoiset.
| 47 "Jel palvel snendae, mee heines mahros vaalae, van ain preparetsa deel
ainneg detesda heines vaaluens mekken, hes shie monge vitsukslottuee. 48 Jel
nent palvel snentmakem dettae dennee, sjest karesdai vitsukini, hes kotsae
väinmerennini slottuini. Vesikheel hafai matset datjan, delt matset vendai, od
vens pieel hafai matset usnan, de settai var et matsens höit weistenna.
| 47 "Jos palvelija tietää, mitä hänen isäntänsä tahtoo, mutta ei varaudu
siihen eikä toimi hänen tahtonsa mukaan, hän saa monta raipaniskua. 48 Jos taas
palvelija tietämättään tekee sellaista, mistä rangaistaan raipoin, hän pääsee
vähillä iskuilla. Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan, ja jolle on
paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan.
| Ain hilluee, van greeluee
| Ei rauhaa, vaan riitaa
| 49 "Foiree me hafam kommen et douja maans pieel -- od vekken vaalendammeg,
et de hafoi ul foirehdan! 50 Van meinen em vetteni vetta -- od mes adessues
eedemmeg, enne ais hafam den troukken kodden! 51 Uumetes, et hafam kommen et
douja maans pieel hilluee? Ain eedeimmeg, van greelnee! 52 Tesent envarden sem
faljens semjekij eedei der halee: fisest eedei trua varem daa ikhijee, daa ikhij
varem trua ikhijee. 53 Mahher kotsae varem sunneem, sunnen varem mahreem, mome
varem jilletteem od jillette varem momeem, nep varem minjeem od minje varem
nepeem."
| 49 "Tulta minä olen tullut tuomaan maan päälle -- ja kuinka toivonkaan, että
se jo olisi syttynyt! 50 Mutta minut on kasteella kastettava -- ja missä
ahdistuksessa olenkaan, ennen kuin olen sen läpi käynyt! 51 Luuletteko, että
olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa? En suinkaan, vaan riitaa! 52 Tästedes
saman perheen jäsenet ovat eri puolta: viidestä on kolme kahta, kaksi kolmea
vastaan. 53 Isä joutuu vastakkain poikansa kanssa, poika isänsä, äiti tyttärensä
ja tytär äitinsä, anoppi miniänsä ja miniä anoppinsa kanssa."
| Taidens markij
| Ajan merkit
| 54 Jeesus seidu sten ikkueel:
"Sel te sefate klauden höida vestens kulgent, seitte reget: 'Heerae vihme', od
nee heeraeg. 55 Ler sel thondae söndens kulgent, te seitte: 'Heerae flemehlok',
od nee heerae. 56 Te viissaintij! Maans od hefens liresefuij te wer mahdate
tulkenda, mesviiset sten ain tes taidee?"
| 54 Jeesus sanoi sitten kansalle:
"Kun te näette pilven nousevan lännestä, sanotte heti: 'Tulee sade', ja niin
tuleekin. 55 Tai kun tuulee etelästä, te sanotte: 'Tulee helle', ja niin tulee.
56 Te tekopyhät! Maan ja taivaan ilmiöt te kyllä osaatte tulkita, kuinka sitten
ette tätä aikaa?
| 57 "Vattat te ain ul sef lirenda, mes em oilet? 58 Sel eeden varusdelni
kotmas oilussijeel, detta kottoens peel oltem, et kotsoin dynnettueel heineni.
Endrekken hes raahusdae dainen dommeidelens entat, od dommeidel losuppae dainen
visorelens kesijeel, ves sijettae dainen vengleel. 59 Usna meines pieel: dient
dan ain kotsa vol, enne ais hafan meksan olten loseinnesi pennesi seg.
| 57 "Miksi te ette jo itse ratkaise, mikä on oikein? 58 Kun olet vastapuolesi
kanssa menossa oikeuteen, tee matkalla kaikkesi, että pääsisit sovintoon hänen
kanssaan. Muuten hän raahaa sinut tuomarin eteen, ja tuomari luovuttaa sinut
vartijalle, joka panee sinut vankilaan. 59 Usko minua: sieltä sinä et pääse,
ennen kuin olet maksanut kaiken viimeistä lanttia myöten."
| |
Käännös: Jouni Kähkönen 8.6.2011