1 Saul äred veeleq raivuens voltess od völle murduenshemmuee var Herrens opettusbarnijee. Hes koddu höipappens tokko [Ap. t. 8:1; 1. Kor. 15:9; Gal. 1:13; 1. Tim. 1:13] 2 od imfrekkad dishelt Damaskosens synagogijeel adressaidijee girnijee, sjej auttereidoi heinen venga ikhij, sjej hafai dons veons peel steppan, semt mahij ais femmij od värnoogenen sjen mahdoi taveida, od doujemaal dij Jerusalemeel. 3 Kottoens peel, Saulens äreissem dri lehell Damaskosee, hefennuest flemmehdu noppet luuve heines roundeelem. 4 Hes fallehdu maans peel od lisned soinden seide: "Saul, Saul, vattat meinee vannan?" 5 Hes frekkad: "Herre, ve dan ären?" Soinde replad: "Ja ärem Jeesus, vee dan vannan. 6 Höida od kot steddeel. Diell dan shien lisna, vattee dainen em dua." 7 Saulens kottosfensij stendu ondrijetak. Dij lisned soinden van ain sefan ainnee. [1. Kor. 9:1] 8 Saul höidu maans peelt, van souldijem laafneissem hes ain ainnee sefan. Endrij deegad heinen Damaskoseel kesest tsofmal.
Sanat: Apostoleins duottoij 9:4-8
Käännös: Jouni Kähkönen 11.10.2008