Mobiilinäkymä
Tulostusnäkymä

Serets em Onjesdelens nee halesdlek

1. Serets em Onjesdelens nee halesdlek
kesijem datjae hes armuessem.
Stenttem mij usnes tes hendlekes sillek,
vaalendus helttem mij salvenduens.
Lisen, dan braudes, teit Siionens Ylgee,
lehtat dan saav, armussitlennen sien.
Ainhai dan Jeesusee värtait vol jette,
datjae hes armuen leida, armsien.

2. Ersounnens sindij hes kristellem doujad,
rentat hes soppad dij sorduellem.
Endennem humleket framssotat datjad –
Meset heins feheldus storre nee em!
Syldemmeis meksad hes vertensem välkken,
sohretat slottad hes sluirrennens peen.
Mijee van sjäälad hes sertses, seddekken,
Emlens sel iutesen smerdu hes veel.

3. Sindijens daggoist teit mahdenne getta
Siionens hollues rentat em.
Aadamens vaimus ain mijee salvenda,
erdetat Jeesusens verte ses em.
Dettais mij oilet mijens Onjesdeleel,
jel mij teit hyllai vol rennuennem
aletseim sindijens sluufuens altat
femlest vol Siionens laiflekkuens?

4. Onjuens klippos, dan meins Onjesdettel,
usna et jetsam me, ves getnelous.
Whiesnens em kernes meins nam daines vardest,
höisdam dai, Jeesus, dest, verdenlous.
Meinen dan höidettun sorduens alent,
meinee ain ennem teit dommeida mei.
Vaffel em lahken od vol sordel voltent,
lufdeissem bleilukkij sangella sei.

Sanat: Sekij 2–4 Abraham Falk 1754, sek 1 Peder Håkansson Syréen (?) 1826, soom. 1869, värs. Niilo Rauhala 1976
Käännös: Jouni Kähkönen 10.6.2016