Mahrens mindos
» Etusivu » Mahrens mindos
Mobiilinäkymä
Tulostusnäkymä
Tämän kappaleen sanoja ei ole kirjoitettu kokonaan (keskeneräinen).
Muokkaajan yhteenveto: 4.8.2013

Mahrens mindos

(Isän muisto)
1. Valguslekem sullevoulem
mijens weideil sipsettun.
Siedennun dan kasknen kodde,
Mahrensmaandes kaldennun.
Unneins maijel onjesilet
uumand shuuve väineindes.
Souldijeemmes laafenmak me
lehuendes denladem.

2. Karhein kovettunein käsin
hiuksiamme hyväilit.
Kähein liikuttunein äänin
hyvästejäs kuiskailit.
Eronikävän sä tunsit
harteillasi painavan,
taistelijan tuonenmiehen
rinnallasi kulkevan.

3. Derkin lisnordin sulssadem
stepleindes volkohdannei.
Silmät kiinni itkemättä
tyynyäni puristin.
Oven kolahdus ja poissa
olit maailmastani. –
Keskikesä suruviestin
toi jo sieltä jostakin.

4. Satosnevoen saaveissem
terrennijee fleddum me.
Väinmahens ullegguenim
varem dijee kampeldem.
"Ainde mahij värtait ikre",
meines proureel werettum.
"Momee em teit seffenda", me
endeel nentat skaasadem.

5. Kuns de pirttens hogesdonnest
leitsu resjelakke tos.
Luussettanne mindoins fluude
laafnad terredahmij los.
Ves looendu loiden paden,
terrennijest snendu ain.
Vessep vaalad fosee, mensvar?
Mens monnen loid vottu vol?

6. Mahrens mindos laiflekelet
em et jetsa seddes meins.
Hefens khoteel, besjens maeel
em et visna kamppus dains.
Dietat mijeg dient van enkerd
mahrens tokko kotsai sten.
Höisduee meins hefens Herrens
terrennitak sangei mij.

Sanat: Lampela Kerttu Aliina
Sävel: Juntunen Veikko