Mobiilinäkymä
Tulostusnäkymä

Me seddestemmes viede vaalam van

1. Me seddestemmes viede vaalam van
meins igufensuken laiflekeimman.
Oo Immanuel, meines Rennehdel,
iguenn' eeden meines armellel.

2. Ain matsemmat me ennem vaalesda.
Meins tedlek em deel soule douthelet,
sel viede siem me Onjesdelennem,
ves sordu Golgatal ennestemmes.

3. Meins gannel stelles werim lufdeissem
semetsae sainteins höisdenvernijen',
sel viedem rymen rentatsoppaideins
entat semsettait heins voltesitlens.

4. Dij jalindes sten krennin' sardoummai.
Dei kleddij valgeshunnij saresdai.
Od vindustsievuk helgae ganlennens:
Dail, sainte Herre, lausai höisduen!

5. Dains vertens fahhe volte eedu de,
et mijeel dettu iguvinduen.
Me sulssa siedem rymes Emlensem.
De tringad werettuens seidokes.

6. Teit völlettaid em laage vennendlek
od maksaid em ga sindij völlenlek't.
Mij armuen sei armuest enda,
den sainte verte rentat werettae.

7. Ain kerubennij valgetsiibinim
teit ennem bedda armussitlukee.
De laafnannelet mijens middem em,
ves jallae surest, dest hammesdat ses.

8. Teit manna toidae soulen nälennen
od mellen höidettae aletsanten.
Nee vaalenduens soulin segesdae,
et Ylgennem me enkerd viedem van.

9. Od usneemmes de veel vegettae
et enkerd krenen falkodda me siem.
Vaig emmeg mosde maanne hundemmes,
em Jeesuses meins puhdannuemmes.

Sanat: Matti Suo 1922
Käännös: Jouni Kähkönen, 1.3.2012