Mobiilinäkymä
Tulostusnäkymä

Oi Herre, meines Frennehdel

1. Oi Herre, meines Frennehdel,
lisen nud imfrekne meines,
ner sindens maass ja hungellam
vilneel dains, Mahher meins, tetmal:
vegetta felle bliefne meins,
höitrof hefensfurvilne meins.

2. Ner veoll stepellam hefens
middensme fosens ersounnens,
so montait fellam sefen mein
vegafresetat, Herre meins.
Van villam felnuesseq meins
ardoen helda hendleken.

3. Ner veoll fallam sindijeel,
shell, eda stelles vaastojem
veolla sheltmal armueel
sermenness Fimsens Herdennens.
Shiem lisna, Jeesus, soinden dains,
dumsseissem sainten bledden dains.

4. Giv meineel mahdee, dan, veoll
sindens var diese kampella.
Felle em maanslek hunde meins
od tyhlek ounde volte meins.
Ner sinde reffae frennuen,
dains bledde jeerae lennuen.

5. Dänseiduen sel daineel suam,
gans armuen meil hafan duan
od frennan dounelt sluufuens,
furbeaten kotlij sindijens.
Aldan Dan fellen lamsennen
khoteel dengrijest truduens.

Sanat: Esa Kähkönen, Pirkkaless 26.10.1995
Käännös: Jouni Kähkönen 21 - 22.12.2007
Lisäkommentit: Verren 121 (Mua Pyhä Henki, pyhitä)
Mahdai sheid sange Sionens sangnens 12 (Nyt käymme, Jeesus, toivoen) od verrens 538 (Oi Jeesus meines lodettus) od Sionens sangnens 203 (Ner daines barnij tokkom är) tzievell, loseinnen sekkennen repelmal.