1. Soule höidetsa uuvettaid, vel em vaje armsieel, eedenhai dan rentat soppaid, daines fennes Jeesus em. 2. Vaig van sindens mosdij klaudij daint valguen himlettae, Jeesus höitsu valsukelet, ehlen nentat segesdae. 3. Mindans dij taidij passantij, sel armuest kloo eedun, sellem sindennei verkeindes armusvirneel vaimettun? 4. Ainhai stelles dan skarendeg Herrens armu'n vajenda ainneg werimmeg usnandeg heines mellen endretsa. 5. Teitteg veel heines luvetnij lainmak veramstendai: ennemmat höidukij, vorrij sijeiltem vol vaijetsai. 6. Inded ses, dan meins soulennuk, ainna Herrens armuest! Veeleg whiese daines Jeesus, dainee feheldae ientes. 7. Laiflekkushai sied Jeesusen kristens peel kerd smerda, daines sindijens rennuetat verten sellad vol virra. 8. Heines vertevirne meidae pessa roshesindindes, daineel armusseidok singae kalleim värseel armueel. 9. Soulenn, ientait Herree höisda, minda storree armuee, mellens pieel ga ientat setta Jeesusens laiflekkuee! 10. Dekken em dail erde kindel varem sindens vaflijee, vange sien dan hallelujee enkerd mit vindelijee.
Sanat: Erik Pöysti 1876
Käännös: Jouni Kähkönen 16.3.2013