Lunnesangen Lappest

Ilde saavennun himlenne,
gordens kulgeel haar sipellae.
Kuuts em ga whaien oudsenne,
van lingukij goiveis gliidei.

Souldindes lak, dan väinenne,
werim slunnet, slunnet unne.
Kesendes hellens kleenukke
sie aldella onjens fenhee.

Nee fims em, lemlek lasjel lie,
me valvem holleim dainee.
Värseel van strandeel bouttendes sie,
vien goldennens hekkal strandens.

Sun käsin hellin kantaisin
kesäaamuun, päivään uuteen,
auringon sulle antaisin,
sen kaari on kaukaisuuteen.

Yön hämyn harmaa hiljaisuus,
valo värjyy, tienoot tummuu,    //ummen,uumen
puut pihan katsoo kaukaisuus,
niin hiljaa, ja lamput sammuu.