1. Oi Herre, meines Frennehdel, lisen nud imfrekne meines, ner sindens maass ja hungellam vilneel dains, Mahher meins, tetmal: vegetta felle bliefne meins, höitrof hefensfurvilne meins. 2. Ner veoll stepellam hefens middensme fosens ersounnens, so montait fellam sefen mein vegafresetat, Herre meins. Van villam felnuesseq meins ardoen helda hendleken. 3. Ner veoll fallam sindijeel, shell, eda stelles vaastojem veolla sheltmal armueel sermenness Fimsens Herdennens. Shiem lisna, Jeesus, soinden dains, dumsseissem sainten bledden dains. 4. Giv meineel mahdee, dan, veoll sindens var diese kampella. Felle em maanslek hunde meins od tyhlek ounde volte meins. Ner sinde reffae frennuen, dains bledde jeerae lennuen. 5. Dänseiduen sel daineel suam, gans armuen meil hafan duan od frennan dounelt sluufuens, furbeaten kotlij sindijens. Aldan Dan fellen lamsennen khoteel dengrijest truduens.
Sanat: Esa Kähkönen, Pirkkaless 26.10.1995
Käännös: Jouni Kähkönen 21 - 22.12.2007
Lisäkommentit: Verren 121 (Mua Pyhä Henki, pyhitä)
Mahdai sheid sange Sionens sangnens 12 (Nyt käymme, Jeesus, toivoen) od verrens 538 (Oi Jeesus meines lodettus) od Sionens sangnens 203 (Ner daines barnij tokkom är) tzievell, loseinnen sekkennen repelmal.